Kaarinan Nuorisoteatteri: Lintuhäkki
Ohjaus ja käsikirjoitus: Karoliina Niskanen
Lavastus: Laura Karunen
Puvustus: Henni Rinne
Valosuunnittelu: Vilja Eteläkoski
Maskeeraus ja kampaukset: Tara Karim
Tuottaja ja graafikko: Marcus Lindén
Musiikki: Karoliina Niskanen, Kaj Mäki-Ullakko, Ville Pystynen, Sam-Peter Hirvikangas, Kalle Lyytikäinen
TEATTERIARVIO. Kaarinan Nuorisoteatterissa pureudutaan teatterin ja räpin avulla vakavaan aiheeseen: lasten pahoinvointiin ja elämään lastenkodeissa. Räpin tuominen teatteriin läpiluotaavasti eikä vain yksittäisinä musiikkinumeroina oli virkistävää ja toimi todella hyvin, varsinkin kun räppejä oli tekemässä maamme parhaat räppärit.
Lintuhäkki kertoo Inkerin sanoin hänen perheeseensä huostaanotetun lapsen, Tilhin, tarinan. Tilhi haluaa olla vapaa merikotka ja lentää kaukana maailman merillä. Tie kulkee kotimetsistä sijaiskodin kautta laitokseen. Lastenkoti esitetään näytelmässä eläintarhana ja siitä tulee myös näytelmän nimi Lintuhäkki.
Juuri se, että tarina kerrotaan teini-ikäisen Inkerin näkökulmasta, tekee käsikirjoituksesta kiinnostavan. Näytelmän sisällä keskustellaan paljon siitä, miksi näytelmää esitetään ja miten sen pitäisi kulkea. Inkerin äiti kysyy, miksi yleisö saa tietää vain Inkerin näkökulman aiheesta. Miksi katsojille ei kerrota niistä hetkistä, kun hän oli huostaanotetulle pojalle hyvä ja lämmin äiti? On kuitenkin erinomainen ratkaisu antaa ääni Inkerille. On riipaisevaa nähdä, miltä nuoresta tytöstä tuntuu, kun perheeseen tuotu otto-lapsi jääkin isosiskon hoidettavaksi vanhempien työmatkojen aikana. Näytelmä herättää keskustelemaan siitä, kuinka vähän lapsilla on välineitä käsitellä aikuisille kuuluvia asioita ja liiallista vastuuta, joka harteille on kaadettu.
Inkeriä näyttelevä 17-vuotias Reeta Manninen onnistuu roolisaan erinomaisesti. Nuorelta lupaukselta onnistuu minkä tahansa tunteen tulkkaaminen, laulaminen ja räppääminen. Muuten minun suurimman huomioni lavalla saivat odotetusti Sam-Peter Hirvikangas ja Kalle Niskanen, jotka ovatkin tunnettuja ja palkittuja räppäreitä. Kalle ’Kajo’ Niskanen on voittanut kolme kertaa räpin Suomen mestaruuden. Lintuhäkissä hän johtaa joukkoja räp-kohtauksissa ja improaa räppäämällä yleisön unelmista.
Itse Tilhi (Leo Lindén, 15) jää näytelmässä hieman mysteeriksi. Näytelmän alussa hänen äänenään toimii Merikotka (Kalle Niskanen), joka johdattelee räppäämällä yleisön Tilhin mielenmaisemiin. Tilhin suhteen heräsi kuitenkin niin paljon kysymyksiä, että olisin toivonut näytelmän antavan vähän enemmän vastauksia. Pidän kuitenkin siitä, miten poika esitettiin lintuna. Eläintarhaan jouduttuaan lintu tapaa muun muassa seepran, jonka raidat ovat viiltoja; pandan, jonka mustat silmät johtuvat unettomuudesta; gorillan, joka on kasvanut väkivaltaisessa ympäristössä ja itseään täynnä olevan leijonan. Pahoinvoivien nuorten kuvaaminen eläiminä on riipaisevan osuva tehokeino.
Janica Vilen
