Antti Holma onnistuu täydellisesti

KIRJA-ARVIO. Näyttelijänä ja proosakirjailijana tunnettu Antti Holma ei jätä kylmäksi lyriikankaan puolella. Hänen esikoiskokoelmansa parodioi suomalaisia klassikkorunoja ja -runoilijoita viiltävän hauskasti, tarkasti ja niin tyylittömästi, että se on jo tyylikästä.

Kokoelmassa esitellään neljä suomalaista runoilijaa: kansallisromanttinen lehtimies ja runoilija Reino Leino, alkoholisoitunut lastenrunoilija Sirsi Sunnas, äidinkielenopettaja ja raanuartisti Karin Toisiks-Paraske sekä ryhmäliikuntaohjaaja, yritysvalmentaja ja runoilija Edith Södermalm. Lopussa runoilijat kiittävät esikuviaan Eino Leinoa, Kirsi Kunnasta, Heli Laaksosta ja Edith Södergrania.

Kokoelma on jaettu kuuteen eri osastoon, jotka antavat kontekstia tulkinnalle. Tunnetuista runoista tehdyt pastissit ovat hauskoja ennen kaikkea niiden tunnistettavuuden vuoksi. Mietinkin, että ovatko runot sisäpiirivitsejä kotimaisen runouden tuntijoille, mutta kyllä niille tuntuu nauravan myös ne lukijat, jotka eivät ole eläissään ennen avanneet runokokoelmaa. Testasin kahdella ja molemmat purskahtivat vilpittömään nauruun.

Kun Sirsi Sunnas aloittaa kokoelman aakkosrunollaan, vaikuttaa siltä, että ala-asteilta tutut pikkutuhmat väännökset tunnetuista riimeistä on nyt painettu kansien väliin. Alapäähuumoria on ja kirosanoja ja lokaa, mutta kun kokoelmaa lukee pidemmälle, tulee sitä varten luodut runoilijat tutuiksi ja sketsihahmomaisen helpoiksi pitää. Heidän runoissaan on paljon taitavaa riimittelyä ja kepeyttä, mutta myös ajatusta.

Janica Vilen